Emmekö me tunteneet toisiamme
näinkö tosiaan
ovat vuodet vierineet ja virheet
tulleet meissä kahdessa näkyviin
Kamppailu aikaa vastaan
on turhaa
on aika meidät viimein voittanut
ja tuominnut kuolemaan
Enkä minä tunne kuitenkaan mitään
näen sinussa kaiken
huolen jonka haluat piilottaa
enkä piittaa
Osaan olla kuin ihminen
olla susi
susi toiselle ihmiselle
osaan oman napani pingottaa
Sinut on maa jo niellyt
minä vielä
yössä hiljaa seison ja vapaudun
olen kulkenut tieni
Ja jos siellä kuopassa suinkin on vielä tilaa
ole rauhassa
oma leposijani sijaitsee
aivan siinä rinnalla
Niin me olemme menneet
eikä kukaan
muista meidän täällä
ikinä olleenkaan
Menen pois
ette enää minua tunne!